Viikonloppuna vietimme poikamme Oskarin ja hänen vaimonsa Emmin häitä. Elän vieläkin hääkuplassa.
Hääjuhlassa pidettiin puheita. Yhtiökumppanini Kari osui omassa puheessaan naulan kantaan. Olimme kuulleet kaason ja best manien puheet. Kari kehui näitä puhujia vuolaasti. Syystäkin.
Noissa puheissa puhutteli nuorten hieno tapa puhua avoimesti tunteistaan. Mitä ystävyys heille merkitsee? Miksi hääpari on heille tärkeä? Miltä tuntuu, kun elämässä on heidän kaltaisiaan läheisiä? Millaisia ihmisiä Emmi ja Oskari ovat?
Tuon kaiken olisi voinut kuitata ”olette meille tärkeitä” -tyyppisellä toteamuksella. Niin ei kuitenkaan käynyt, kaukana siitä. Kun nuoret puhuivat hääparille, heidän voimakkaat tunteensa eivät jääneet keneltäkään piiloon. Sanat alleviivautuivat koskettavalla tavalla. Kyyneleet tulivat, ja sekin tuntui hyvältä.
Toivottavasti kuulin häissä myös muutoksen suuntaa. Aiemmin on ollut tapana jopa kehuskella sillä, että riittää, kun sanoo läheiselleen yhden kerran ”rakastan sinua”. Tätä on perusteltu sillä, että ”kerron sitten, jos tilanne muuttuu”. Tämä takavuosien hokema joutaa vihdoinkin jäädä unholaan.
Olen täysin varma, että häissä puhuneet nuoret muistavat kertoa tunteistaan Emmille ja Oskarille myös arkena.
Kun läheiselle kertoo omista lämpimistä tunteistaan, syntyy todellinen tuplavoitto. Sekä sanojalle että sanojen kohteelle tulee hyvä olo.
Sitä me kaikki tarvitsemme tilanteessa, jossa maailma tuntuu ajoittain hyvin pelottavalta paikalta.